Viime sunnuntaina sain aamulla siskon miehen verkosta nostaman kuhan, jonka valmistin viime syksyn mustatorvisienistä tehdyn kastikkeen, puikulaperunoiden ja tillipeston kanssa. Lisäsin kuhan paiston loppuvaiheessa tillipestoa kalan päälle, hyvin toimiva yhdistelmä!
I had a pleasure to taste this dish prepared by my Ecuadorian co-worker, and I must said it was one of the best food experiences I’ve had (thank you Manuel!) And the weird thing was that I deeply hate coriander but in this dish I kind of liked it! The combination of ingredients almost requires coriander. I got the recipe and at the first time I prepared it with mint instead of coriander but it was not the same, although it was still good. At the second time I was brave and used coriander. The dish is fresh, light and delicious and I can imagine how good it tastes on a hot summer day in Ecuador. 
If you like seafood, y
ou’d surely love this.
Suurena kalan ystävänä tulee laitettua ja syötyä paljon kalaa. Aika usein kalatiskistä kalastan lohta, vaikka senkin suhteen monet terveydelliset (esim. loheen pumpatut antibiootit) ja ympäristölliset tekijät (lohen viljely) painavat mieltä. Aloin tutkimaan kala-asiaa netissä ja löysin oheisen linkin, mistä löytyy hyödyllistä tietoa tiedostovalle kuluttajalle. WWF:n sivuilta löytyy kalaopas, mistä löytyy lisätietoa. Kunpa Suomessakin olisi vielä kalakauppoja, joista asiakas saa tuoretta kalaa, jonka alkuperä ja pyyntiaika on tiedossa. Tai vielä parempi olisi, jos kala saisi merestä / järvestä itse pöytään, mutta se ei taida toteutua aivan heti..
http://www.ekofokus.com/2011/01/kotimainen-luonnonvarainen-kala.html
Uppomuna on aina ollut hieman mystinen muna. Italiassa asuessani toinen ranskalaisista kämppiksistäni valmisti usein vihreitä papuja ja uppomunan illallisekseen (siksi ranskalaiset naiset pysyvät hoikkina, syynä on minimalistinen ruokailu!). Se oli mielestäni hyvin ranskalaista. Olen ajatellut uppomunien laittamisen olevan varmasti hankalaa. Niinpä eräänä päivänä päätin kokeilla onko se hankalaa. Suoritus ei ollut täydellinen, mutta ei sen ensimmäisellä kerralla tarvitsekaan olla. Ja voilà! Tässäpä siis elämäni ensimmäinen valmistamani ja syömäni uppomuna!
Kotimaiset tomaatit saattavat olla usein mauttomia ja värittömiä, erityisesti talvella. Tomaatteja ei kannata säilyttää jääkaapissa vaan huoneen lämmössä, missä ne jatkavat kypsymistään. Tomaateista tulee punaisia ja makeita sekä tämän lisäksi tomaatin ravintoarvo lisääntyy samalla kun tomaatti kypsyy. Tosin ulos tomaatteja ei kannata jättää kypsymään itsekseen kovin pitkäksi aikaa. Viime kesänä tomaattikulho oli täynnä pieniä valkoisia eliöitä, jotka olivat järsineet tomaateista oman osansa. Onneksi suurin osa tomaateista saatiin pelastettua.
Lotte Department Store Food Court
Suurimmat epäonnistumiseni keittiössä ajoittuvat silloin tällöin pitämiini detox -puhdistuskuureihin, jolloin intoudun aina kokeilemaan yltiöterveellisiä ruokia ja epäonnistuminen on ollut taattu joka kerta. Top 3 hirveimmät kasvisyritelmäni ovat soijarouhepihvit, tofuwokki (aiheutti suoranaista pahoinvointia minkä jälkeen en ole koskenut tofuun) ja chili sin carne kvinoan kera.
Lyhyen karppausjaksoni aikana kokeilemani karppipitsa veti myös vertoja tekemilleni vegeherkuille. Pizzapohjan muodosti kananmuna ja juusto (tiedän, sairasta). Pahan flunssan loppuvaiheessa nauttimani pieni pizzapala tuli välittömästi samaa reittiä takaisin. Rasvainen juusto oli liikaa. Harmittamaan jäi huolella valitsemani täytteet kun pizza päätyi biojätteisiin. Samoin kuin soijarouhepihvit, tofuwokki ja suurin osa chili sin carnesta. Chili sin carne itsessään oli syötävää ja paremmalla toteutuksella siitä saisi varmasti hyvääkin, mutta kvinoan kanssa yhdistelmä ei ollut valloittava, minun mielestäni.
Aikaisemmat kokemukseni paellasta eivät ole olleet kovin rohkaisevia. Viime toukokuussa olimme Pariisissa ja päädyimme täynnä olevaan espanjalaisravintolaan Latinalaisessa korttelissa. Saimme kaksi viimeistä paikkaa oven vierestä. Ravintola oli ihanan tunnelmallinen live-esiintyjineen. Alkupalaksi söimme järisyttävän hyviä grillattuja jättikatkarapuja ja pääruoaksi pöytään tuli valtava annos paellaa. Käsitykseni paellasta muuttui täysin. Olin siis muodostanut mielipiteeni paellasta parin epäonnistuneen kokemuksen perusteella. Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka ennakkoluuloisuus estää ihmistä kokemasta positiivisia elämyksiä. Ruoalle kannattaa siis antaa mahdollisuus ja toinenkin.
Pidän kovasti oikeasta hiivattomasta ruisleivästä. Kunnollista ruisleipää vain on vaikea saada pääkaupunkiseudulta. Olen aina miettinyt, että mikä on se mystinen hapanleivän juuri ja nyt minulla on sellainen uunissa käymässä. Olen tutkinut viime aikoina tätä juuriasiaa ja oppinut, että mitä vanhempi juuri sitä parempi. Juuresta myös riippuu hapanleivän maku, joten parasta olisi ostaa tai pyytää juurta kaupasta tai tutuilta. Jotenkin en kuitenkaan usko, että tuttavapiirissäni liikkuu montaakaan ruisleivän juurta ja ostaminen olisi jotenkin epäautenttista, joten kokeilen itse. Lähdin kokeilemaan helpompaa versiota. Jos se onnistuu niin seuraavaksi kokeilen aitoa kainuulaista hapatereseptiä, sen valmistaminen vaikutti niin haastavalta että täytyy varata koko viikonloppu aikaa. Erona näissä kahdessa ohjeessa oli myös se, että kainuulaisessa versiossa käytetään ruisjauhojen ja veden lisäksi piimää. Valitsemani ohje vaikutti helpolta, vesi ja jauhot purkkiin ja lämpimään paikkaan seisomaan. Parin päivän päästä lisätään vettä ja jauhoja. Ruisjauhot ostin sunnuntaina Kenkäveron leipomosta Mikkelistä. Että tällaisia emäntäuutisia.
Nyt ollaan päästy jo taikinajuurivaiheeseen. Annetaan kohota vielä päivä ja sitten leivotaan.
Ensimmäiseksi kerraksi leipä onnistui hyvin. Leipä oli tosin hieman liian pitkään uunissa, joten kuoresta tuli erittäin kova. Ensi kerralla sitten viisaampana. Nyt leivän juuri on pakkasessa odottamassa seuraavaa kertaa. Tuo taikinan kohottaminen on sen verran pitkä prosessi, että ihan joka viikko ei taida tulla leivottua. Kunnon leivinuunilla leipiä saisi tietysti kerralla enemmän, taidanpa ottaa ensi kerralla juuren mukaan Valkealaan..
Have you ever wondered what is the diff between a pie and quiche? I have. Luckily all the information is availabe in the world wide web so I can share my findings with you, as soon as I have investigated this…
Tänä syksynä olen mennyt sekaisin sienestyksestä, kuten moni muukin suomalainen, sillä metsät ovat olleet pullollaan sieniä. Edelliset sienestysreissut onkin tehty joskus kaukana lapsuudessa. Onneksi lähipiirissä on useampia sieniasiantuntijoita, joten olen oppinut taas tunnistamaan metsästä ainakin lampaankäävän, suppilovahveron, mustatorvisienen, karvarouskun, punikkitatin sekä erottamaan kanttarellin valekanttarellista. Olen myös pitkin syksyä kokeillut erilaisia sieniherkkuja, olen tehnyt lampaankääpäpihvejä, sienisalaattia, mustatorvisienikastiketta, kanttarellikeittoa, suppilovahverokeittoa sekä säilönyt sieniä pakkaseen, kuivaten ja etikkaan. Herkullisten sieniruokien lisäksi sienestys tarjoaa rauhoittumista luonnossa metsän keskellä. Parempaa tapaa viettää aurinkoista syyspäivää en pysty juuri nyt tähän hätään keksimään.
